Tuossa hiukan alle kaksi kuukautta sitten kuulimme, että perheemme tulee
muuttamaan pois Tampereelta, vaikka kaikki laatikot on juuri saatu
sopivasti purettua Hämeenlinnasta saapumisemme jälkeen. Puolisoni oli
saanut töitä museolehtorina, ja mistäpä muusta seurakunnasta, kuin
synnyinseudultani Torniosta.
Koska
suhteeni lähtökohtaani on vähintäänkin kaksipiippuinen, ajattelin
seurata tätä muutosprosessia blogitse. Tarkoitukseni on tallentaa uutta
elämämme vaihetta, mutta myös etsistellä hienoja matkakohteita,
elämyksiä ja tunnelmia Torniolaaksosta ja kauempaakin pohjoisella
leveydellä.
Aika on kulunut todella nopeasti. Ensin yritimme viettää joulua Tampereella banaanilaatiokoiden syvenevässä meressä, ja sitten sairastuimme koko perhe aggressiiviseen mahatautiin, jota kesti liki uudelle vuodelle. Onneksi meillä oli muutossa ja pakkaamisessa paljon apua ja esimerkiksi vanga setäkoiramme Nuutti onkin tällä hetkellä onnellisesti oulussa toipumassa leikkauksesta toisen perheensä luona.
Siirtyminen Tampereelta Tornioon lumimyrskyssä oli oma seikkailunsa. Nyt olemme asettumassa asuttamaan kohtuullisen kivaa rivitalokämppää, joka löytyi lopulta äitini tuttavaverkoston kautta, mikä on hyvin torniolainen alku torniolaisuudellemme.
Aika on kulunut todella nopeasti. Ensin yritimme viettää joulua Tampereella banaanilaatiokoiden syvenevässä meressä, ja sitten sairastuimme koko perhe aggressiiviseen mahatautiin, jota kesti liki uudelle vuodelle. Onneksi meillä oli muutossa ja pakkaamisessa paljon apua ja esimerkiksi vanga setäkoiramme Nuutti onkin tällä hetkellä onnellisesti oulussa toipumassa leikkauksesta toisen perheensä luona.
Siirtyminen Tampereelta Tornioon lumimyrskyssä oli oma seikkailunsa. Nyt olemme asettumassa asuttamaan kohtuullisen kivaa rivitalokämppää, joka löytyi lopulta äitini tuttavaverkoston kautta, mikä on hyvin torniolainen alku torniolaisuudellemme.

Oleme ehtineet ihmetellä pohjoista valoa joka on niin kirjas ja hetkellinen että sen unohtaa jollei sen kanssa ole tekemisissä säännöllisesti. Kävimme myös kiireesti saavuttuamme katsomassa Aineen taidemuseota ja Tornion kaupunginkirjastoa, jotka olivat nuorena minun turva- ja voimapaikkani ja menossa remonttiin väistötiloihin siirtyen. Pupu Jönssön juoksi kohteessa intensiivistä ympyrää ja minä pidättelin kyyneleitä. Niin paljon on ehtinyt tapahtua päälle kahdessakymmenessä vuodessa, että kaikki soluni ovat ehtineet vaihtua jo kolmeen kertaan. Silti meissä on jotain samaa, minussa ja Torniossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti